Ei siellä ketään ole. On vain helpompi kirjoittaa, kuin joku lukisikin. En oikein tiedä, mistä aloittaa. En oikein tiedä, mihin aion lopettaa.
Olen tyttö, pian kuustoista. Asun jumalan selän takana - no, ainakin melkein. Syksyllä suuntaan lukioon, ja aion opetella panostamaan ja antamaan itsestäni enemmän kuin ennen.
Mulla on paljon tavoitteita, paljon aikaa, motivaatiota vaihtelevasti. Tänään ostin salikortin, joka verotti sen verran lompakkoa että ehkä tulee käytyäkin.
Mä en oikein tiedä, millainen olen. En tiedä, onko sitä niin tarpeellista ryhtyä analysoimaan sen koommin - varmasti se tulee esille tämän blogin edetessä ja oman tarinani kulkiessa kohti loppuaan. Mun intohimo on kirjoittaa, tahdon kirjoittaa ja olen onnellinen kun huomaan tekeväni sitä kokoajan. Tahdon olla parempi. En ole varma uskallanko julkaista täällä mitään tekstiä. Pelkään liikaa, että joku repii siitä jotain naurua tai muuta vastaavaa.
Mulla on ollut hyvä päivä ja kaikki on hyvin. Odotan parempaa kesää, kun viime kesä oli mikä oli. Virhelyöntejä ja rangaistuslaukauksia joita ei saatu torjuttua. Ei se mitään. Uudet tuulet puhaltaa, vai miten se oli. Ja meri on täynnä kalaa.
Mä elän koiraperheen keskellä, yhdessä hulinassa ja vilinässä. Joskus se on ihanaa, joskus taas ei. On raivostuttavan kliseistä lässyttää aivan ihanista hauvelivauveleista, mutta kyllä mä noista kaikista kärsistä tykkään ja ne on jokainen rakkaita omalla tavallaan. Tässä taloudessa asustaa alaskanmalamuutteja, grönlanninkoira ja pari beaglea. Melko arktisia koiria suurin osa juu.
Arktiselta tuntui tämäkin talvi kolmenkymmenen asteen pakkasineen. Syvältä oli sekin. Tuntuu, että en ole pitkään aikaan saanut mitään vaan menettänyt enemmän ja enemmän. Toisaalta, takapakki nyt voi tietää alamäkeä vastaisuudessa. Siis hyvällä, alamäkeen pääsee aina lujempaa.
Ja lopuksi, ennen kuin lähden sivistymään springfieldin ihmeelliseen maailmaan simpsonien parissa ananaspurkillisen kanssa, täytynee päästää ääneen Metallica. Ansaitseehan tämä kappale tulla kuulluksi sen jälkeen, kun sen nimi on isketty tämän blogin otsikkoon noin vain komeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti