ma en keksi jarkeva otsikko

Mulla on olo niinku jollaki mulkosilmäkalalla. Ihanku kaikki ois jotenki vinksinvonksin. Mä tiedän, ettei sanakaan tässä tekstissä tule olemaan järkevää. Mun pääsiäinen on ollut jotaki kamalaa kuraa tähän asti, ja sanakin piirakka ällöttää samoin kuin oksennus ja mahakipu.... ♥

Perjantaina menin mummolle ja tulin lauantaina illalla takas. Kai mulla oli ihan mukavaa, miten nyt aika kului poristessa ja apuja lueskellessa. Luen niistä aina ne lasten suusta, ei niisä muita hyviä juttuja ookkaan. Paitsi sarjikset.

Oon kans pelannu pokemonia niinku viimestä päivää. Ja yrittäny vääntää äidinkielen tutkielmaa tosta populäärimusiikkia vittulajänkältä, eikä luonnistu ei sitten ollenkaan! Vaikka kirja oli hyvä ja tykkäsin kovasti lukee sen, niin eieiei. Huomenna illalla saattaa iskeä pienisuuri paniikki ton kanssa, minut tuntien. Patalaiska löntys.

Luojan kiitos huominen on vapaa, on nimittäin väsyny ja voimaton olo. Vois istua maanantain salilla ja juosta ja vääntää kääntää sääntää ku hullu. Ei tee tää parin päivän löhöäminen hyvää ollenkaan, tosin illaksi onkin muuta ohjelmaa ;)

Katoin muuten sairaan hyvän elokuvan eilen! Oulun mume oli pistänyt meille tollasia kahen euron "kukaan ei osta minua" - elokuvia katottavaksi. Suurin osa vaikuttikin aivan järkyttävältä kuralta, ja tässäkin leffassa oli jotenkin halpa kansi ja kaikki ja olin varma ettei tästä oo mihinkään. Kyseessä on ranskalainen Dedales, joka oli kyllä suoraansanottuna uskomaton yllätys! Piti jännityksessä loppuun asti ja tosi mielenkiintoinen, persoonallinen leffa. Kolmas ranskalainen leffa btw mitä oon nähny (Frontiersin ja marttyyrien lisäksi) ja ei yhtään heikkoa lenkkiä. Tosin ei välttämättä mitään suuren yleisön elokuvia. 

Vois pian lähtä nauttimaan tosta ilmasta, jääkausi väistyy ja aurinkoki muka paistaa ♥

Kukaan ei kohtele minua, niin kuin minä kohtelen sinua

Mulla on niin kumman voimaton olo.

Maanantain 4h yöunien jälkeen (KIITOS migreeni) on aika mennyt niin kuin unessa. Mikään ei ole tuntunut miltään. Ihan mukavaa.

Ja mulla on ihan liikaa tavaroita mitä haluan! Oikeesti, uus huivi ja lompakko ja vaikka ja mitä...kelpais! Mistään ei vaan löyvy semmosia mitkä kelpais mulle (tai rahatilanteelle...)

Mää pinnistelen oikeesti tän tekstin kans.

Jotenki tuntuu, että on paljon enemmän kerrottavaa mutta en vaan saa mitään ulos.

Onneks kohta on kesä ja ehkä kaikki muuttuu. Mä kaipaan muutosta. Kaikki rullaa niin rutiinilla eteenpäin, väsyn ja piristyn ja väsyn taas. Tahdon jotakin uutta potkua!

Ehkä mä nyt teen nuo fysiikanki tehtävät. Ehkä. Saa nähä, miten pärjään tuolla lukiossa. En varmaan mitenkään, ko oon nii laiska :D

sulanut jan kuittaa

Hei vaan! Tänään tuli herättyä näinkin; herranjumala kattokaa tuota tukkaa! Melko järkkyä miten taipuisalta tämä nykyään tuntuu... tukkaa lounaassa, tukkaa koillisessa....

Tämä lauantai on menny ylipäätään oikein muksusti, vaikka kymcoracing on kirjaimellisesti jättänyt tämän tyttären kylmäksi; samoin kuin kemin jäätävä tuuli! Kesähelteet, missä viivytte. Joskus ajattelin, että mukavampi olla vähän liian kylmässä, kuin vähän liian kuumassa, mutta nykyään tuntuu että aina vain palelee ja palelee. Haluaisin ulkomaille, mä kun en ole koskaan ollut edes lentokoneessa - tai Tamperetta etelämpänä kotimaassa. Harmi sinänsä, intoa kun piisaisi. Erityisesti mua kiinnostais päästä kurkkaan Pariisia ja Lontoota - tuntuu, että on ihan yleissivistystä käväissä molemmissa! :D


Ihanat naikkoset, blondi ja blondi. Matkaseurana oli myös Essi, joskin hieman köyhäksihän tuo meidän reissu jäi. Harmittaa asua niin pienessä paikassa, kun tekemiset loppuu kesken - tosin joskus on vain mukava loikoilla kolmenkymmenen asteen lämmössä terassilla ja kikattaa tyhmiä, kuten vaikka just tänään. Voisin olla pissis ja tunkea tähän triljoooona syräntä! Yks saa nyt tältä erin riittää ♥

ps. Älkää kertoka kellekkään, mutta kyllä sitä tänään on pissistelty - eikä ainakaan solariumin puolella... hirveä mööpeli, miten semmostakin osaa yksin käyttää! Ihanan lämmin siellä oli - olo oli niinkun nakilla foliossa....



Äiti räpsi ihanuuksista kuvia, ja pääsinpä minäkin osalliseksi. Aivan mahtavia pentuja !

Oon ihan hurahtanut kans liikuntaan taas salikortin myötä! Ensviikolle on varattuna jo kolme jumppaa, torstaina kun hurahdin bodycombattiin. Mulla oli tiettyjä ennakkoluuloja, mutta tunti meni kuin siivillä hyvän ohjaajan vetämänä, oli sairaan hauskaa ja varmasti tehokastakin!

Perjantaina kirjoiteltiin Peter Franzenin kirjoituskilpailuun, ja mua suoraansanottuna hävettää se suoranainen tökerö paska, mitä sain aikaiseksi. Kuin ala-asteikäisen raapustama satu. Kirjoittaminen ja tarinoiminen on yks harvoja asioita, joissa oon kokenut olevani hyvä, mutta nyt kyllä tuntui olevan vaihteeksi sellainen pohjanoteeraus kuin olla ja voi. Mutta sinne meni miten meni, aina ei voi onnistua.

Huomenna olis suunnitelmissa pitkästä aikaa yhen kaverin kans hengailua ja salilla bodaamista eevuskan kanssa - toivottavasti aurinko paistaa. Uudet tuulet saa tosin jäädä puhaltamatta, ainakin kylmät tuulet...

Ihmeiden aika ei ole ohi

Olen kurkkuani myöten täysi kaikkea hyvää, pitkästä aikaa. Ihan ällöttää. Söin maailman parasta jätskiä ikinä. Ja ihan hyviä pitaleipiä, vaikka enemmän ne oli sämpylöitä kämäsillä täytteillä. Metka aine tuo home economics in english, kyllä.

Oon valehtelematta miettinyt koko päivän, mitä mä tänään tänne kirjoittaisin. Mulla on ollut blogi aiemminkin, vuodatuksen puolella, ja taitaa se (valitettavasti...) yhä jossain siellä koskemattomana lymytä. Se vaan jämähti, vaikka tää on aina kiinnostanut kovasti.

Räpsin siitä sun tuosta kuvia, ja musta alko tuntua että tämä on ylitsepääsemättömän vaikeaa! Miten oudolta tuntuukaan räpsiä kuvia ja kertoa luontevasti, miten se on siihen päivään liittynyt. Aattelin kuitenkin kokeilla.


Mä en ees muista joskus, että mulla on tälläsiäkin ulkomaantuliaisia tuolla nurkissa pölyttymässä. Tää on mun tosi kultaselta kaverilta, ja mua naurattaa nytkin kun mä ajattelen sitä ja sen peter franzen- köhinää :D

Mulle riittää lukemista pitkäksi aikaa, kun äiti osti huutonetistä tämmösen läjän kauhukirjallisuuksien "eliittiä". Itseasiassa tossa on oikeasti tosi hyviä novelleja joukossa, puhuttelevia ainakin. Eilen tuli luetuksi sellainen, missä kaupattiin vehjettä joka antaisi 50 000 dollaria jos painaisi napista. Se edellyttäisi sitä, että joku, jota ei itse tunne kuolee. Tuntuu kauhealta sanoa, mutta mä en osaa sanoa painaisinko vai en. Toki sanomattakin selvää, että loppu ei ollut onnellinen.


Viime viikon lopulla meidän kenneli tuolla takapihan puolella sai uuden asukin, Speja grönlanninkoira heilutteli häntää portilla ysin aikaan illalla torstaina. Vaikken tunne tätäkään otusta vielä läpikotaisin, oon tullu sen kans hyvin juttuun.

Sievä tyttöhän tuo, ainakin minun silimään ;)

Tuntuu, että on vielä niin paljon sanottavaa, mutta ehkä on hyvä päättää tähän. Ehkä raahata persekin salille vielä joskus tänään ennen puoltayötä. Ja ehkä tuo korvan juuressa näpit syyhyten sähköpostia kirjoittelemaan hinkuva emäntä on kans syytä päästää näyttöpäätteen ääreen :D

Loppuun vielä tämmönen biisi, mihin oon heränny tässä pari aamua. Löysin tän artistin yhdestä toisesta blogista, ja vielä siihen aikaan vannoutunut "metalli_on_ainoaa_musiikkia" tenu koki herätyksen suomiräpin "ihmeelliseen" maailmaan. Eipä se laji vielä niin juurtunut tuonne sydäänalaan kieltämättä ole - näitä helmiä lukuunottamatta.

Hellurei

Hei te siellä!

Ei siellä ketään ole. On vain helpompi kirjoittaa, kuin joku lukisikin. En oikein tiedä, mistä aloittaa. En oikein tiedä, mihin aion lopettaa.

Olen tyttö, pian kuustoista. Asun jumalan selän takana - no, ainakin melkein. Syksyllä suuntaan lukioon, ja aion opetella panostamaan ja antamaan itsestäni enemmän kuin ennen.

Mulla on paljon tavoitteita, paljon aikaa, motivaatiota vaihtelevasti. Tänään ostin salikortin, joka verotti sen verran lompakkoa että ehkä tulee käytyäkin.

Mä en oikein tiedä, millainen olen. En tiedä, onko sitä niin tarpeellista ryhtyä analysoimaan sen koommin - varmasti se tulee esille tämän blogin edetessä ja oman tarinani kulkiessa kohti loppuaan. Mun intohimo on kirjoittaa, tahdon kirjoittaa ja olen onnellinen kun huomaan tekeväni sitä kokoajan. Tahdon olla parempi. En ole varma uskallanko julkaista täällä mitään tekstiä. Pelkään liikaa, että joku repii siitä jotain naurua tai muuta vastaavaa.

Mulla on ollut hyvä päivä ja kaikki on hyvin. Odotan parempaa kesää, kun viime kesä oli mikä oli. Virhelyöntejä ja rangaistuslaukauksia joita ei saatu torjuttua. Ei se mitään. Uudet tuulet puhaltaa, vai miten se oli. Ja meri on täynnä kalaa.

Mä elän koiraperheen keskellä, yhdessä hulinassa ja vilinässä. Joskus se on ihanaa, joskus taas ei. On raivostuttavan kliseistä lässyttää aivan ihanista hauvelivauveleista, mutta kyllä mä noista kaikista kärsistä tykkään ja ne on jokainen rakkaita omalla tavallaan. Tässä taloudessa asustaa alaskanmalamuutteja, grönlanninkoira ja pari beaglea. Melko arktisia koiria suurin osa juu.

Arktiselta tuntui tämäkin talvi kolmenkymmenen asteen pakkasineen. Syvältä oli sekin. Tuntuu, että en ole pitkään aikaan saanut mitään vaan menettänyt enemmän ja enemmän. Toisaalta, takapakki nyt voi tietää alamäkeä vastaisuudessa. Siis hyvällä, alamäkeen pääsee aina lujempaa.

Ja lopuksi, ennen kuin lähden sivistymään springfieldin ihmeelliseen maailmaan simpsonien parissa ananaspurkillisen kanssa, täytynee päästää ääneen Metallica. Ansaitseehan tämä kappale tulla kuulluksi sen jälkeen, kun sen nimi on isketty tämän blogin otsikkoon noin vain komeilemaan.